Tomohon - Kinilow 

Elämää tulivuoren juurella.

Eilen Bunakenin lämmössä viimeiset snorklailut. Sitä ennen yksi turha bootti reissu kun snorklaus kamat oli jääneet resortille. Otin sitten ylimääräisen annokset D-vitamiinia - enkä palanut mikä oli ihme. 

Aamulla hyvästelimme Living colorsin haikeudella ja pienellä jännityksellä mitä seuraava paikka tuo tullessaan. Yhteysaluksen lipuessa Manadon lahdella valtasi ei kiukku vaan surumielinen toivottomuus meistä ihmisistä. Kauniin sinistä lahden pintaa rikkoo muoviroska: pulloja, tossuja, pusseja, kanistereita ihan kaikkea. Pidämme, ainakin jotkut, omia nurkkiamme puhtaina mutta kaikki yhteinen tila  ei ole kenenkään vastuulla sinne voi syytää roskaa ihan miten huvittaa. Enkä ajattele vain näkemääni vaan sitä miten me länsimaalaiset syydämme kaikenlaista rojua kehitysmaihin muka kierrätykseen. laivoja, tietokoneita, ongelmajätteitä...  Ongelmatonta ratkaisua ei varmasti ole mutta jokainen meistä voi tehdä omia valintoja. Näissä aatoksissa saavuimme pian satamaan ja kohta muiden jatkaessa matkaansa lentokentälle ja sieltä maailmalle huomasimme istuvamme kahden penkillä odottamassa kyytiämme. Eikä kauaa tarvinnutkan odottaa kun kuskimme saapui. Yllättävän vaivatonta. 45 min matka kiemuraista tietä ylös. Vihreyttä . Tuhansia skoottereita ja sinisiä Mikroletejä, liikennettä joka soljuu vaikka ei aivan samanlaisin säännöin mihin on tottunut. Perillä Highland resort osoittautui erittäin siistiksi siis puhtaaksi ja hyvinhoidetuksi paikaksi. Paikan edestä on näkymä Mt.Lokonille, joka on purkautunut muutama päivä sitten. Ilmeisesti vähän tuprutellut aktiivinen tulivuori kun on. Terassilta on sitten näkymä viidakkoon. Tästä on n. 5 km matka Tomohonin keskustaan. Kävelimme muutamia kilometrejä Manado-Tomohon highwaytä pitkin ja törmäsimme iloisiin lapsiin ja puheliaaseen nuoreen mieheen, joka ylisti Raja Ampattia, jossa pyörittää jonkinlaista koulutuskeskusta. Tiedähäntä mutta mukava heppu. Huomenna kohti sammunutta tulivuorta Mahawua ja muita ylämaan ihmeitä.