Bunaken I

Tultiin eilen. 30 tunnin lento, jotka meni tosi hyvin. Ensin lento Lufthansalla  Helsingistä Frankfurttiin. Aamiainen oli pakattu pahvikuoreen, taikina kuoren sisälle oli tai ainakin niin siinä luki saatu mahdutettua kananmuna, pekoni, juusto ja tomaatti siis varsin monipuolinen aamiainen. Harmillisesti maku ei enää ollutkaan mahtunut mukaan. Frankfurtin kentältä lähdimme sitten kohti Singaporea ISOLLA koneella. A388 on just niin iso kuin on sanottu. 500 ihmistä vieri vieressä mutta yllättävän mukavasti sullottuna. Uni tuli huonosti silmään mutta muuten matka meni mukavasti. Ainoastaan edellisen lentoyhtiön aamupala tuotti edelleen hankaluuksia mutta siitä en kerro enempää ( Kaisun huomautus; ei mulla )

Singaporen lentokenttä on aasialaisesti suunniteltu. Eli se on loistava. Siellä on aivan mahdotonta eksyä. Joka paikkaan pääsee helposti. Ruokapaikkoja on valtavasti, valitettavasti eräästä aiemmasta aamupalasta johtuen mahani oli edelleen potkupallomaisen täysi. Kuten me gynekologit tiedetään, liika hiivaa on haitallista! Singaporesta lensimme Silkkisin (Silkair) siivin Manadoon ja olimmekin jo Sulaweden paratiisisaarella. Manadon lentokenttä on pieni ja maahantulotarkastus sujui kohtuu rivakasti.Meitä oli vastassa kuljettaja,joka yllätys yllätys osasi hieman suomea ja oli kerran ollut Lapissakin,Levillä ja kertoi,että pulkalla laskeminen oli difficult.Ystävällinen,iloinen mies,kuten indonesialaiset itse :) tuli sellainen mukava fiilis jälleen,kun olimme tulleet Indonesiaan,nyt kolmatta kertaa. Oli meitä vastassa muutakin kuin tuo Eppu normaalia laulava autokuski nimittäin rivakka sade, joka kuitenkin loppui jo satamaan päästyä. Manadon lentokentältä kaupungin keskustan kautta laivarantaan tunti ja siitä Bunakenin saarelle,toinen tunti. 30 tunnin (Helsingistä laskien) mittainen matka Sulaweden saarelle oli määränpäässä ja vaikka matkanteko sinällään oli sujunut hyvin, olimme jonkin verran väsyneitä ja UNI oli voittamassa. Joten uni tuli...

Tänään käveltiin saaren kylälle kapeaa betoni-kivetystietä, jota pitkin täyteen ahdetut mopot putputtavat hidasta vauhtia.

Turisteja ei juuri näy. Ihmisillä on aikaa jäädä juttelemaan, kysyä mistä matkamies saapuu, antautua kuvattavaksi. Ja leveitä hymyjä piisaa. Oikein kiire ei tunnu olevan mihinkään.

Päivällä pistettiin märkäpuvut niskaan ja kelluttiin riutan viertä ja nautittiin värikkäistä kaloista ja koralleista. GoProlla tallensin tämän mahtavan extreme-urheilun, josta tulevat vieraat saavat haukotusta pidätellen nauttia. Iltapäivällä paikallinen taikasormi murjoi kipeitä lihaksia mikä oli yllättävän mukavaa. Huomenna bootin mukana sorklaamaan ja katsotaan mitä muuta.