Bunaken III (kukkia ja elukoita)

Yöllä Viiru tai Väiski tai ihan joku muu koira valvotti haukkumalla ainakin tunnin tai kaksi. Minä tietenkin turvallisuustietoisena ajattelin, että jollekinhan se haukkuu ja tietenkin yrittää varoittaa jostain jätti Boasta tai tulivuorenpurkauksesta. Piti käydä ikkunasta tarkistamassa tilanne. Mitään ei näkynyt ei edes koiraa vain haukku kuului. Viimein uuvuin ja nukahdin mutta aamulla väsytti. 

Aamupalan jälkeen lähdimme köpöttelemään saaren halki Liang Beachille. Matkalla törmäsimme Sveitsiläiseen Gida nimiseen naiseen, joka on ollut reissussa jo 2011 lähtien. Kameralla tutustuin lehmiin, koiriin possuihin, kanoihin, kukkoihin, palmuihin, kukkiin niin ja kymmeniin uteliaisiin pikku koululaisiin, joiden "foto foto" huudot ei kaikuneet kuuroille korville. Liang Beach osottautui paikallisten turistien portiksi Bunakeniin. Loputon vyöry laivoja saapui Manadosta, josta purkautui koululaisia, perheitä ja kaikenlaisia ihmisiä syömään ja sukeltelemaan kauniiseen Bunakeniin. Vaikka paikka oli täynnä paita ja matkamuisto kojuja ei kukaan oikeastaan yrittänyt myydä tai tyrkyttää mitään. Muslimi opiskelioiden lauma ihastui meihin tai varmaankin Kaisuun ja halusivat ottaa kuvia kanssamme ja naurua piisasi - miksiköhän. Paluu matkalla kuvasin ja kyyristelin jokaisen lehmän ja kukan kimpussa, jolloin Kaisu minua jo hieman hoputti... Kun viimein tulimme Living Coloursiin johtavalle polulle vastassa oli Viiru, joka "toivotti tervetulleeksi" matalla murinalla. Tulimme kuitenkin.

Iltapäivä kului sitten snorklatessa rannalta aikamoisessa aallokossa. Alan jo vihdoin oppia joitakin perustaitoja... On kyllä kohtalon ivaa syntyä Kalojen horoskooppimerkkiin. Illalla ennen ruokaa katselimme taas legendaarisen elokuvan "Mindscape" oli se kyllä vähän parempi kuin edellinen.